Ota koppi!

Hämmentävää. Koko viikko pulkassa. lman saikkuilua. Halleluuja! Huomenna vapaapäivä. Halleluuja sillekin! Eilen meillä oli taas muskaripäivä. Pojat päiväkotiin, minä töihin. Töiden jälkeen Telma iltapäiväkerhosta, pojat päiväkodista, tankille, keskustaan. Autosta ulos, Eeli rattaisiin, Sokkarilta hakemaan evästä, evästauko. Eeli veke rattaista, Aatu muskariin, Eeli takas rattaisiin, takas Sokkarille ja Tiimariin. Eeli rattaista, Aatun nouto, Eeli rattaisiin, autolle. Kotiin. Iltapala, iltapesut. Köllintää. Suukot. Halit. Hyvät yöt.

Telma onneks kulkee jo itse harrastuksiin. Aatulla on tasan yksi harrastus. Eelillä ei vielä yhtään. Ymmärtänette jälleen yskän. Eiköhän tämä tahti tästä vielä ajallaan kiihdy, mutta nyt mä koitan pitää kaikki harrastus-jutut minimissään, kun tää arki muutenkin on melko hektistä. Eilinen tosin meni aivan äärettömän mukavasti. Siis ihan kertakaikkiaan. Kaikki siirtymiset sujui suuremmitta mutinoitta ja raivareitta. Ja kotona illalla kaikki toimivat niin äärimmäisen ripeästi, että ehdittiin vielä rauhassa kattella telkkuakin ennen nukkumaanmenoa. Hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue!  Se oli taas niitä päiviä, joilla jaksaa pari seuraavaakin päivää.

Syy miksi tätä pikaisempaakin pikaista postausta lähdin rustaamaan, liittyy tohon "Sokkarilta hakemaan evästä" -kohtaan. Niin, lihapasteijoiden lisäksi koriin eksyi lapsille myös pillimehut. Eeli tietty halus kantaa omaansa itse. Tietty. Ja kun me päästiin kassalle, se ei tietenkään olis halunnut luopua siitä mehupurkistaan.  Ei tietenkään. Lopulta mä annoin sen pitää pillin ja käskin (tyhmänä) Eeliä heittämään liukuhihnalle sen mehun. Koska Eeli istui niissä rattaissaan, se oli melko matalalla ja ilmoitti kovaan ääneen mulle, että noshta äiti mut. (Sen ässä on liikuttavan suhiseva.) Raivarit välttääkseni minä sitten tartuin rattaisiin ja nostin niitä sen verran, että Eeli ylettyis kassalle. Samaan aikaan, kun rattaat kohos ilmaan, Eeli (edelleen 2,5vee) nosti mehupurkin ja huusi kassaneidille: "HEI TÄTI, OTA KOPPI!" Mä ehdin napata mehun Eelin kädestä justiinsa ennen kuin sen nakkas purkin menemään. Suuremmilta onnettomuuksilta vältyttiin, kiitos mun äärimmilleen virittyneiden refleksieni, ja yks sun toinen kanssaostostelija siinä jonossa tais saada päivän makoisimmat naurut. Se on muuten aika jännää, että välillä kaaliin ei mene mikään ja välillä takerrutaan raudanlujasti yhteen pikkupikkupikkuruiseen sanaan. Tässä tapauksessa siihen "heitä"...

Äsken tuo yllämainittu pikku-pöhkö äityi kinumaan multa "pöksylöitä". Äimänkäkenä sitä siinä tovin tuijoteltuani tajusin, että se on boxereita vailla. Jälleen kerran, jepjep.

Huomista vapaapäivää odotellessa. Ei mulla muuta.