1

Yksi aamu enää. Yksi ainoa aamu, kun kello herättää mut 05.50. Seuraavien viikkojen aikana mä aion nukkua ainakin seitsemään. (Ah. Hah. Haa.) Ihan justiinsa siihen saakka, kun muut päättää herätä ja mun annetaan nukkua. (Enkä mä aio suoda pienintäkään ajatusta sille miten nopeasti kuukauden loma oikeesti hurahtaa.) Viime loma mulla oli joulun tienoilla, joten tätä hyvin liki häämöttävää on odotettu AIVAN JULMETUSTI. Pieni lomareissukin me aiotaan tehdä ja sitä kaikki taitaa odottaa ihan ensteks eniten. Kolme vuorokautta ilman kotihössötystä, ruuanlaittoa ja siivoomista. Sen sijaan luvassa on lillumista kylpylän poreissa, Ti-Ti Nallea ja sen taloa... HOTELLIN AAMUPALAA...

Ens viikolla Telmalla ja Aatulla alkaakin sitten koulu. Sitäkin odotetaan, mutta fiilikset on melko kaksijakoiset. Mua jännittää varmaan eniten. Tänään mä tajusin päiväkodin parkkipaikalla hakevani Aatua viimeistä kertaa päiväkodista. Alkoi itkettää vimmatusti. Itketti niin, etten tädeillekään saanut sanottua muuta, kuin että mua alkoi nyt itkettää kamalasti. Niitä nauratti. Ja itketti. Eeli oli viettänyt päivän isojen puolella ja oli tietty intoa täynnä. Esitteli mulle joka kolon isojen päädystä, sen ryhmän tiloista sen ISOJEN ryhmän tiloista, johon HÄN loman jälkeen menee. Mua alkoi itkettää sekin. Kotona mä purin poikien päiväkotireput ja Aatun reppua purkaessa mulla alkoi taas silmät kostua.

On mua tällä viikolla kyllä naurattanutkin. Niin raskaita kuin nämä hellepäivät töissä onkin olleet, on meillä kuitenkin ollut hyvä tunnelma. Ollaan pidetty lippu korkeella. Mun viikkoni on sujunut melko hysteerisissä merkeissä, mitä lien milloinkin hihittänyt. Väsymystä ilmassa? Loman tarpeesta kertoo myös mun edellisyöni...  Unessani mä olin töissä. Normaalista poiketen iäkäs herrasmies asuikin meillä. Niin ikään normaalista poiketen tällä kumarassa kelkalla kulkevalla herrasmiehellä oli erikoinen kyky... Hän puki päällensä Telman nuken villatakin ja kas, hänestä tulikin Batman! Mun suurin murheeni oli, että hän pyrki alati parvekkeelle ja sieltä lentoon. Pelastamaan ihmisiä. Mä pelkäsin että se eksyy. Mentiin unessa kauppaan. Herra oli taas Batman. Yhtäkkiä Batman nappasi hyllystä 8-packin olutta ja juoksi ulos kaupasta. Mä huusin sitä takaisin. Uhkailujen kera... "Jos sä et heti tuu takas sisälle, niin mä en ota sua enää ikinä kauppaan". Batman palasi sisälle ja alkoi kiukutella. Vinkui ja mankui sitä olutta. Uni loppui siihen, kun mä tokaisin, että ookoo, mut yks sit vaan, eikä yhtään enempää. Kaiken muun selittää tää arkihulina, mutta tota olutta mä en vielä ole onnistunut analysoimaan. Ehkä mä ymmärtäisin, jos Batman olis kinunut karkkia. Tai jätksiä. Tai edes mansikoita! 

Nyt unta palloon, että mä jaksan huomenna rutistaa sen YHDEN AINOAN aamuvuoron.

Öitä.

Hei, yksi aamu enää!