Ikivihreitä lasten suusta vol. 2

Mä innostuin taas aikani kuluksi lukemaan vanhaa, sitä ensimmäistä, blogiani. Viimeksi jo mainitsinkin siitä, miten paljon kaikki on muuttunut. Miten jännä on huomata kuinka paljon mun ajatukseni on tässä ajassa muuttuneet. Miten ja kuinka paljon mä olen muuttunut. Ja miten mä kuitenkin olen yhä edelleen monessa suhteessa samanlainen, kaiken tapahtuneen jälkeenkin. Miten monesta asiasta mä vieläkin ajattelen samalla tavoin. Mitä mä ylipäätään olen silloin ajatellut. Eihän kolme vuotta ajallisesti pitkä ole, mutta kaikki se mitä mulle, mitä meille, on siinä ajassa tapahtunut.. Kai se kaikki jollain tapaa ihmistä muuttaa. Ja miten paljon lapset on muuttuneet ja kasvaneet kolmessa vuodessa, se mut lyö joka kerta ällikälle. Välillä mua surettaa, välillä mulle tulee lohdullinen olo. Useimmiten mä nauran meidän toilailuja. Kaikkein eniten mä nauran niitä lasten sutkautuksia. Niitä, joista tekin jo juhannuksen kunniaksi saitte maistiaisen. Taas tuli vastaan sellasia helmiä, elämää suurempaa ajatuksenjuoksua, että olkoon kuinka hölmöä tahansa julkaista niitä toistamiseen, teen sen silti.


5/2012

Hammaskeiju teki enkat ja myöhästyi kaksi viikkoa. Se pudonnut hammaskin ehtis jo hävitä. Aiheeseen liittyvää kirjeenvaihtoa... "Anteeksi viivytys. Olen ollut kovin kiireinen. Olet oikein reipas ja kiva tyttö. Terveisin, Hammaskeiju" "Löysit-kö haampan? Ja kiitos." "En löytänyt, mutta se ei haittaa. Minä sain kyllä viestin, että odotat minua. Hauskaa kesää sinulle pieni ihana Telma!" "Tule katsoman minua kesälää. T. Telma"

4/2012

Se hetki... kun olet sovituskopissa (kera kahden lapsen ja ostoskärryjen) ja juuri sujauttamassa itseäsi vähän vähemmän sulavasti ulos melko istuvasta tunikasta ja lapsi nro 1 päättää tulla kertomaan jotain ilmeisesti ihan helvetin tärkeää ja yrittää tempaista verhon auki, lapsi nro 2 päättää hypätä tuolilta alas ja kieriä jaloissasi ja lapsi nro 3 päättää nousta seisomaan ostoskärryissä. (Ohjelmassa seurasi julkaisukelvotonta materiaalia.) *huokaus*

3/2012

Mulla on tatska niskassa, ollut jo tuhat vuotta. Tänään mulla oli pitkästä aikaa tukka kiinni, jotenka se tatska on taas ollut ikäänkuin näkyvissä. Kun mä olin peitellyt Aatun ja olin jo lähdössä poispäin, se kysy: "Äiti, mikä kuva sul on tual TAKAKAULAS?" 

Ne (Telma ja Aatu) siis oli ihan niin liian täynnä virtaa. Eikä niitä todellakaan taas kiinnostanut mun mielipiteeni aiheesen liittyen rahtuakaan. Me istuttiin Eelin kanssa sohvalla ja katottiin sitä touhua. Mä huokasin Eelille, että voitko komentaa noita? Eeli katto mua silmät suurina, suu auki ja ähkäsi kysyvästi: "Öh?" Minä siihen: "Niin, että sano noille, et ne lopettaa." Eeli: "Ööööööh?" Minä: "Sano niille, et ei saa mellastaa." Eeli jatkoi viitvajaa nakuna (sillä siis oli pelkkä vaippa yllä), masu pullollansa, jalkojen heiluttelua sohvan reunalla ja kun ne kaks pököä (kaikella rakkaudella, toki) jälleen kerran juoksi kiljuen meijän ohi, Eeli heristi etusormea, katto Telmaa ja Aatua alta kulmain ja HUUSI: "Ei! Eiiiiiiiiiiii! EI!EI!"  (Eeli 1,5v.)


2/2012

"Äiti, nyt mää tiälän kui pääsee eloon hammaspeikoist! Kato, ku hammaspeikot on niin piänii, et nyt ku mää syän myslii, ni ne hammaspeikot lähtee hampaitten välist myslin mukana vattaan ja sit mää meen kakkal ja ne hammaspeikot joutuu vessanpynttyyn!" (Aatu 4,5v.)

Aatusta on muuten tullut ÄIJÄ. Jokunen aika sitten ne leikki Telman kanssa kampaajaa. Siihen se vielä "alistu", mutta raja tuli vastaan, kun Telma koitti tunkea sille päähän hiuspantaa. Ihan pokkana se kuulu selittävän Telmalle olevansa allerginen hiuspannoille.

2/2011

Aatu: "Kualeeks tissitki ku ihminen kualee?" Minä: "Tä?" Aatu: "Nii, et irtooks tissit ku ihminen kualee?" Olin sanaton ja katseeni ilmeisesti kertoi sen. Aatu selvensi: "Höh. No niin, et irtooks tissit ku ihminen kualee, ku ei tisseis oo luuta?"

Kun mä olin päässyt töihin, puhelin alkoi vilkkua. Telma se siellä soitteli.. "Äiti, ku mää haluisin laittaa noit mitä sääki aina aamusin laitat naamaan. Et voidaanks me ostaa mul omat? Ja voinks mää lainata nyt noit sun, kun ei mul oo viel omia?" ?????? Sitten mulla välähti... Telma siis tarkoitti mun MEIKKEJÄ!! Mä meinasin kuolla nauruun. Ja toisaalta jotain muutakin... että sellasta sitten soitit mulle töihin. Voi jestas. Mä en tietenkään antanut lupaa. Kohta mun puhelin soi taas. Pakko mun oli vastata. Telma se siellä taas... "Äiti, et kato, jos toi sun meikkipussin vetoketju SATTUIS irtoomaan, niin SAISKO sen korjattua?" Minä: "No, sais. Mut nyt kuule äitin pitää jatkaa töitä." Telma: "No hyvä, kato ku se hajos..." 

Semmosia tällä kertaa. Huvittavaa. Makaroonilaatikko on justiinsa valmis. Kohta sapuskaa naamaan ja viideksi lähdetäänkin taas jo Aatun treeneihin. Lapset tuli kotiin leppoisasti jo kello 6.30 aamulla, kun iskällä oli aamuvuoro. Kampaaja, avaimenhaku ja isoäidillä kyläily, DONE. Toinen koneellinen pyykkiä hurisee koneessa. Letkee eka lomapäivä. No, sitä hotelliaamiaista odotellessa...