"Usein ajatellaan, että rohkeus on sitä, ettei pelkää. Näin ei kuitenkaan ole,
vaan rohkeus on sitä, että toimii vaikka pelottaa."

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Leivon, leivon leipäsiä, teen, teen tattusia...

Paitsi, että mä en leiponut leipäsiä, enkä oikeestaan edes tiedä mitä ne tattuset on. Meillähän oli tässä ihan justiinsa ne Eelin synttärikemut. (Ne HYVIN vauhdikkaat ja tapahtumarikkaat...) Edellisvuonna, kun juhlittiin Eelin 2-vuotissynttäreitä, mä meinasin tulla valmistelujen tiimoilta hulluksi, vaikka väkersin itse vain täytekakun. Kaiken muun hankin pakastealtaasta. Kakunpohjan teko osoittautui silloin silkaksi katastrofiksi. Pelkästään munien ja sokerin vaahdottamisen lomassa mä juoksin kymmenen kertaa hakemassa olkkarin pöydällä loikkivaa Eeliä takas keittiön puolelle. Kun mä lopulta sain jallitettua Eelin mun "avukseni", se tarttui taikinakulhoon aikeenaan kurkata sinne. Sain napattua kulhon juuri ennen kuin sen sisus oli valumassa Eelin päälle. Ja lattialle. Pelastettuani taikinan Eeli nappas mikron päältä mun kännykän ja alkoi leikkiä sillä. Puhelin tipahti hupsheijakkaa tiskitasolle. Kahden sentin päähän taikinakulhosta. Mulla tais ihan itku tulla sitä taikinaa väsätessä, jos en nyt aivan väärin muista. Olen mä toki järjestänyt synttärijuhlia isomallekin porukalle. Joskus aikanaan meillä oli vieraita, mun tädit ja serkut sekä lasten isän puolen setä ja isovanhemmat mukaanlukien liki kolmekymmentä. Silloin meillä olikin juhlat aina sunnuntaisin ja lasten isä viihdytti synttäreitä edeltävänä lauantaina lapsukaisia mun pistäessä töpinäksi keittiössä. Silloin meillä oli myös lähes 30 neliötä enemmän... Nykyään vierasmäärä on tipahtanut kymmeniseen. Silti mä tykkään laittaa tarjolle yhtä sun toista. Mä olen aina tykännyt leipoa ja pakko myöntää, että mua on vähän syönyt valmistarjoilu. (Älä kysy miksi...) No, viime kesänä mä päätin pitää Eelin juhlat vapaapäivänä. Olin ovela, vein pojat päiväkotiin ja laitoin sillä välin kämpän edustuskuntoon ja väkersin tarjottavat. Eelin kummitäti toi tullessaan suolaista piirakkaa ja mä sitten väsäilin suolaista ja makeaa pientä suuhunpantavaa. Hyvin yksinkertaista. Hyvin pikaisesti valmistuvaa. Osa viime vuoden ideoista päätyi pöytään tänäkin vuonna. Eelin 4vee synttäreillä meillä oli tarjolla mutakakkua, suolaista piirakkaa, makeaa piirakkaa, kalatahnalla päällystettyjä ruisnappeja, pipareita sekä marenkiherkkua. (Ja tietty sipsiäkarkkialimpparia.) Älyttömän helppoa. Meillä oikeesti oli vieraita meidän neljän lisäki ihan kaikki 6 kpl. Ehkä pientä liioittelua tarjoilun määrässä, mutta kun mun niin teki mieli häärätä. Ja tällä kertaa Eeli toimi oikeen oivana apurina. Mä vihaan taikinan nyppimistä ja Eeli taas nautti siitä suunnattomasti. Molemmat voitti. Valtavan passelia. Valtaosan tarjoilusta voi valmistaa jo edeltävinä päivinä, kätevää sekin. Tässä teillekin reseptejä. (Koska ne on niin helppoja, että mäkin osaan!)


Suolainen piirakka
(pellillinen)

Pohja
150g voita
4dl vehnäjauhoja
1/2 tl suolaa
1dl juustoraastetta
1dl kylmää vettä

Täyte
750g jauhelihaa
(sipulia)
1 (melko pieni) paprika
1prk fetajuustoa

Päällinen
4dl juustoraastetta
1prk creme frecheä
2dl kermaa
2 munaa
1/2 tl suolaa

Paista pohjaa 225 asteessa uunin alatasolla 10 minuuttia. (Pistele pohjaan reikiä ennen paistamista.)
Kun täytteet ja päällinen on pohjan päällä, paista vielä 200 asteessa uunin keskitasolla 20 minuuttia.

(Mä olen paistanut jauhelihan joukkoon vähäsen sipulia, olen myös paistanut paprikan samalla kyydillä. Fetat murustan, mutta kokonaiset kuutiotkin menee.)



 (Kauniit noi Fiskarsit, eh? Ja tuo leivinpaperi...)


Kalatahna

1-2prk smetanaa
1-2prk creme frecheä
nippu tilliä
noin 150-200g savulohta (graavi)
n. puolikkaan sitruunan mehu
ripaus suolaa ja pippuria

Kaikki ainekset kulhoon. Sauvasekoitin surisemaan. Voila'! Tarjoile ruisnappien tai saaristoleivän kanssa.


Mutakakku

4 munaa
2dl sokeria
2 1/2 dl vehnäjauhoa 
2tl leivinjauhetta
ripaus vaniljasokeria
200g voita
1 levy tummaa suklaata


Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet. Sulata voi ja suklaa. Sekoita vaahtoon vuorotellen
voi-suklaasulaa sekä kuivat aineet.
Paista 200 asteessa uunin keskitasolla n. 20 minuuttia.

(Tämä me valmistettiin jo tiistaina, vaikka kemut oli vasta torstaina. Mitä aiemmin, sen parempi. Mut ei tietty liioitella saa, jos ei halua aiheuttaa vierailla ruokamyrkytystä...)




Kauraneliöt

125g voita
1/2 dl siirappia
1 1/2 dl sokeria
6dl kaurahiutaleita
2rkl vehnäjauhoja
1tl ruokasoodaa
1tl vaniljasokeria

Sekoita kuivat aineet. Sulata voi, lisää joukkoon siirappi ja sokeri, sekoita kuivien aineiden joukkoon. Levitä uuninpellille. Jätä reunoihin noin sentti väliä, seos leviää paistuessaan. (Jos jää rakoja, ei haittaa, ne "paistuu kiinni".)
Paista 175 asteessa 12-15 minuuttia.

Jos leikkaat paloiksi, leikkaa melko nopeasti paistamisen jälkeen, muuten piparit halkeilee. Jos haluat päästä helpommalla, voit myös käsin pilkkoa levyn haluamasi kokoisiksi paloiksi, kun levy on kunnolla jäähtynyt. (Näin mä, laiskaliini teen.)


Marenkiherkku 

Lado kulhoon vuorotellen vaniljajäätelöä, kermavaahtoa, mansikoita ja marenkia.
Nauti.


Loppuun vielä pröystäilykuva makeasta marenkipiiraasta, jonka ohjetta et (koomisesti) yllä näe. Se on vielä huippuunsa jalostumassa päin....




Tähän kuvaan, tähän reseptittömään piirakkaan päättyy tämä nälkävuottakin pidempi postaus. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti