Pilkka osuu omaan nilkkaan

Eelillä nousi sunnuntaina kuume, joka vielä tiistai-iltana huiteli yli 38 asteen. Alkuviikko siis meni kotosalla. Luojan kiitos säät suosi, joten Telman ja Aatun aika kului pääosin pihalla kavereiden kanssa. Maanantaina Eeli oli melko veto pois, pötköteltiin sängyllä ja luettiin kirjoja. Tiistaina kaveri alkoi kuumeesta huolimatta palautua hiljaksiin ennalleen ja keskiviikko olikin jo täyttä tuskaa... vauhtia riitti. Kauniisti sanottuna. Tänään palailtiin taas siihen ihanaan normiarkeen, pojat pääsi päiväkotiin temmeltämään ja mä pääsin töihin aikuisten ilmoille. Kotona ollessa mä sain pyykättyä ja hoidettua alta pois muutaman homman, joiden hoitamista mä olin jo hyvän tovin lykännyt. Tänään olikin sitten mukava tulla kotiin... jääkaapissa odotti makkarasoppa lämmitystä vaille valmiina ja pyykkikorikin oli hämmentävän tyhjä. Loistavaa! Välillä tää arki todella  on ihan täyttä puurtaamista iltaan saakka ja aikaa jää yhdessäololle ihan liian vähän. Mä olen koittanut jättää pois sellasen turhaan kohkaamisen, mutta kun ei se pyykki (eikä tiskit) peseydy itekseen eikä ruokakaan valmistu itekseen. Eikä tää kämppäkään itekseen asuttavassa kunnossa pysy. (Blaa blaa, te tiiätte.) Tietyt asiat on hoidettava ja pakko myöntää, aina ei vaan jaksa. Vaikka varmaan tarttiskin. Kyllä mä välillä touhuan turhanpäiväistäkin, vaikka ajan vois viettää vaikka lego-koteja rakentemalla, kuten tänään. Aina vaan ei oikeesti jaksa leikkiä legoilla, tiiätte senkin. No niin. Aatu jäi suoraan pihalle, kävi vaan pikaisesti syömässä soppansa ja paineli taas ulos. Myös Telma paineli pihalle kotiintultuaan. Me istahdettiin Eelin kanssa olkkarin lattialle ja tehtiin legoista huusholli. Oli kylppärit ja saunat ja keittiö ja makuuhuone. Ja olkkari. Oli isoa ukkelia, oli pientä ukkelia, oli keskikokoista ukkelia. Mä olin oikein kiitettävästi leikissä mukana. Päivän riehakkaimmat naurut kirvoitti, kun Titta-tiikeri (toinen isoista ukkeleista) yritti päästä vessaan. Nalle Puh (se toinen iso ukkeli) esti Titta-tiikeriä ja niinpä Titta-tiikeri sanoi kohta kakkaavansa housuihin. (Korostan: TÄMÄ KAIKKI SIIS LIITTYI SIIHEN LEIKKIIN.)  Se oli siis niin kertakaikkisen hulvatonta, että oksat pois. Mua alkoi naurattaa Eelin kikatus. Kakka-jutut siis toimii aina. Ja pelastaa tilanteen kuin tilanteen. Kyllä. Telma ja Aatu kumpainenkin tuli jossain välissä hetkeksi notkumaan sisätiloihin ja jotenkin me ajauduttiin keskusteluun, jonka alkulähdettä mä en kertakaikkiaan muista. Jokatapauksessa, meillä on täällä välillä melko vilkasta. Kauniisti sanottuna sekin. Viime viikko meni melkosella kolinalla.. kahden viikon ikävä näkyi melkosena mieltenosoittamisena. Mä olin loppuviikosta jo aivan puhki. Kertakaikkisen kypsä. Eeli oli toki kuin ihmisen mieli, mutta nuo kaksi isompaa... Ei. Hyvää. Päivää. No, tällä viikolla me ollaan Telman ja Aatun kanssa tultu juttuun, mutta Eeli taas on ollut aivan kaaho. Musta tuntuu, että täällä viiraa aina jollain. Jollei lapsilla, niin sitten mulla on joku hormonimyrsky, mikä-lie-pitkäkestoinen-PMS. However, tänään me oltiin yhtä ihmisen mieltä koko sakki. Siitä se meidän jutustelu varmaan alkoikin, kun mä sanoin miten kivaa meillä on tänään ollut. Taisin kiittääkin. Puhuttiin siitä, miten kurjaa on kun lapset tappelee keskenään ja nostaa kapelia turhasta. Puhuttiin jälleen kerran siitä, miten paljon paremmalla tuulella mä olen, kun täällä ei ole koko ajan kauhea kaaos päällä ja miten mulla jää paljon enemmän aikaa touhuta lasten kanssa, kun jokainen laittaa oman kortensa kekoon. Hieman turhan teatraalisesti (tyylilleni uskollisesti...) totesin keskustelun päätteeksi jotain sellaista, että eiköhän me kaikki haluta, että meillä on koti, jossa kaikkien on hyvä olla. Vastaus tähän oli yksimielisesti "KYLLÄ". Halleluuja. Sovittiin, että lasten keskinäinen kinastelu saa nyt jäädä reilusti vähemmälle. Sovittiin, että kun äiti "käskee", lapset tekee kuten äiti "käskee". (Reilu meininki.) Sovittiin, että suihkuun mennään suoraan pihalta tullessa, koska äitiä ärsyttää hiekka paljaiden jalkojen alla. (Hah. Hah. Haa.) Sovittiin myös, että äiti on vähemmän äkäinen. (Ihan reilua kai sekin.) Sovittiin vähän yhtä sun toista. Kas kummaa. Kaikki tämä toteutui. En mä sitä tiedä (lienkö uskoakaan...) muistaako näitä kukaan enää parin päivän päästä, mutta tänään meillä oli ihan tosi mukava ilta. Iltapala sujui harvinaisen rauhallisesti. Iltapesut sujui harvinaisen rauhallisesti. Kaikki sujui harvinaisen rauhallisesti. Niin rauhallisesti, että mä annoin armon käydä oikeudesta ja venytin nukkumaanmenoa vartin verran. (Se vartti on joskus harvinaisen pitkä, hyvässä ja pahassa.) Telma halus lukea iltasadun. Sopi mulle. Telma luki, pojat kuunteli ja mä tartuin hetkeen. Silmät kiinni nautin tästä iltahulluttomuudesta. Kirja kertoi pikku-kisulin joulusta ja sadun päätyttä Eeli alkoi selittään miten se oli iskän kanssa yhtenä jouluna laittanut niitä palloja "joulupuuhun". Miten nauhasta piti ottaa varovasti kiinni, vähäsen raottaa sitä ja sitten työntää siihen puuhun. Tämän kaiken se havainnollisti mulle pikkuruisin kätösinsä. Mua alkoi liikuttaa. Nyt ne kaikki tuhisee sängyissään. Mulla on hyvä mieli.

Pakko toki todeta, että eihän MIKÄÄN päivä suju ilman jonkinmoisia katastrofeja, tai niiden alkuja. Ei tokikaan. Aamulla Eeli aiheutti mulle likipitäen sydärin pinkasemalla juoksuun parkkipaikalla, päiväkodilla joku kaiffari tuuppas sen kiikkulaudalta selkä edellä alas justiinsa, kun mä pääsin iltapäivällä pelipaikalle ja päiväkodilta lähteissä Eelillä jäi sormi portin salvan väliin. Ennen kuin me alettiin väkertää sitä meidän lego-kotia, Eeli käväisi Telman kynsilakkavarastolla ja heitti pienet kesäpunat varpaisiinsa. Ja vähän sinne sun tänne toisaallekin. Mulle on aivan sama, jos se kyntensä haluaa lakata, kunhan antaa Telman avustaa ja istuu sen jälken vartin aloillaan (VIIKON VITSI!!!!). Mutta niin, mulla on olkkarissa vaalea matto. (Ja kuinka järkevää se sitten ylipäätään on, en kommentoi...) No, matto säästyi ja sen punaisen lisäksi myös se ripaus sitä turkoosia väriä lähti myös sieltä varpaidenvälistä, kun se niin antaumuksella hankas niitä suihkussa. Huvittava näky. Aaaaa, meinas ihan unohtua.. Eräänä kauniina päivänä ihan tässä näin Eeli oli suhertanut oikean säärensä syrjään jotain tuherrusta Telman mustalla tussilla. Meinasin jo aloittaa palopuheen, kunnes mulla leikkas, että ne kolme melko epämääräistä palluraa tais olla jalokiviä. Mitä äiti edellä, sitä poika perässä. Ja niin oli Eelilläkin päivän-pari kolme jalokiveä kintussaan. 

Ps. Niin mikä pilkka? No, ihan vaan sellasta, että hyvähän mun on tässä Eelin tekemisillä hykerrellä. Ette arvaakaan mitä mä itse illalla tein! Suihkun jälkeen rasvasin itseäni oikein antaumuksella. Rasvasin koko kropan, läästin ja levitin. Vasta säärien kohdalla mua alkoi ihmetyttää, että miksi se rasva imeytyy niin jumalattoman huonosti. No kappas, sehän olikin suihkusaippuaa. (Erehdyttävästi rasvaputelia muistuttavassa putelissa.) Tiditittidii! Mä vissiin luin kyljestä vaan, että Dove ja aloin sitten tahkoa. Eimuutakusuihkuuntakas. Kyl nyt on hiet hyvin virutettu. Helkkarinpässinpää.com. Eniten mua tais pänniä, että se suihkusaippua tuoksui tuhat kertaa paremmalle, kuin se rasva. 

Mulla on niin hyvä mieli.

Siitä rasvaepisodista huolimatta...