Rantsulla

Vapaapäivän kunniaksi lähdettiin hetkeksi hellettä pakoon veden äärelle. Meiltä noin kymmenen minuutin ajomatkan päässä on pieni hiekkamonttu ja päätettiin suunnata sinne. Mulle paikka oli vieras, mutta lapset siellä on naapurinpojan isän keralla muutamaan otteeseen käyneet pulikoimassa. Ranta oli melko kansoitettu, sekä ihmisillä että paarmoilla. Paarmat, paikan ainoa miinus. Muuten paikka oli oikein kiva. Ja kaunis.

Mä olen onnistunut tämän vuoden puolella levittämään takamustani KYMMENELLÄ kilolla. Voi jumaliste. Mä kävin viime viikolla vaa'alla ja pakko myöntää, että jouduin hetken hengittelemään melko syvään. En mä nyt voi väittää olleeni täysin ja totaalisen järkyttynyt, olinhan mä lukeman jo nahoissani (kirjaimellisesti) tuntenut. Mutta olin mä silti jossain kieltämyksessä onnistunut elämään. Kymmentä kiloa ei kai sentään enää voi laittaa helleturvotuksen piikkiin. Hupsista. Mä olen juuri sitä sorttia, että kun mua harvemmin näkee, ei koskaan tiedä olenko mä solakampi vai pullukampi, hoikka vai pullukkaakin pyörempi. Jäätävää jojottelua. Niin terveellistä, niin terveellistä. Joskus mä mietin, että miten mä edes ehdin pyöristyä. Töissä mä kävelen, tai ainakin olen jalkojeni päällä suurimman osan ajasta. Kotonakin riittää touhua. Ja koska lapsilla on karkkipäivä, en mäkään täällä lasten katseiden alla pysty päivät pitkät herkuttelemaan. Mun suurin kompastuskiveni onkin kyllä iltasyöpöttely. Kun päivä on pulkassa ja tupa on hiljainen, on se vaan niin kamalan mukava palkita itsensä. Palkinto harvemmin tässä tapauksessa on porkkana. Pitänee taas ottaa itseään niskasta kiinni ja lakata pitämästä crossaria vaatetelineenä...

Niin. Arvaatko, houkuttiko mua ajatus kekkaloinnista ihmispaljoudessa uikkarit päällä.. No, eipä suuremmin. Mutta mitäpä sitä äiti ei lastensa viihtymisen vuoksi tekisi. Heh. Selvisin reissusta kunnialla, eikä mulla tällä kertaa uikkaritkaan pudonneet. (Viime kesänä vietettiin päivää maauimalassa ja kun otin Eeliä vastaan liukumäessä, mulla todella tipahti uikkarit yläosasta... onneksi mä olin veden alla, joten mun rintavarustukseni ei saanut sen suurempaa julkisuutta.) Eikä mua lopulta selluliitit ja makkarat rannalle päästyä jaksanut sen kummemmin  haitata, keskityin vaan nauttimaan viileydestä.

Kotona odotti valmiiksi pestyt perunat ja tillikastike, perunat vaan päälle ja kala uuniin. Sitten päästiinkin herkuttelemaan. Tällä kertaa oikeesti terveellisemmin. Nyt on aivoja ravittu, muistia parannettu. Huomenna onkin taas vauhtia tiedossa. Töistä pitää kiirehtiä päiväkodin kautta neuvolaan ja illalla Aatulla on taas treenit. Viikonloppua odotellessa.