Viikonlopun loppu

Äkkiä se taas meni. Viikonloppu. Tarhareput odottaa eteisessä valmiiksi pakattuina. Kohta ei tartte niitäkään hetkeen pakata, enää vajaa viikko lomaan. Ja sitten onkin enää yksi tarhareppu pakattavana, kun tuo keskari (keskimmäinen...) aloittaa koulutiensä. APUA! Torstaina mulla on vapaapäivä ja perjantaina lapset lähtee iskälään. Lauantaina pitäis vielä rutistaa yksi aamuvuoro ja sitten mulla on pari päivää omaa aikaa ennen kuin aloitetaan loma koko porukalla. Sitä odotellessa!

Hellettä on piisannut, eilen auton mittari näytti + 36, kun lähdettiin uimarannalta takas kaupungin paahteeseen. Tämä päivä toisti jotakuinkin samaa kaavaa, kuin eilinenkin... Heti aamupalan jälkeen pakattiin kimpsut ja kampsut ja lähdettiin pulikoimaan.

Eilen meitä oli kaksi aikuista reissussa, joten mulla oli sekä extra-käsipari että extra-silmäpari mukana. (Aina huojentava asia.) Meillä sujui kuitenkin eilen kaikki niin mutkattomasti, että tänään mä päätin lähteä yksikseni lasten kanssa (soitellen sotaan). Kolme ja puoli tuntia siinä taas livahti, kun rannalla häärättiin. Heiteltiin palloa ja tehtiin hiekkakakkuja. Ja uitiin. Ja syötiin eväitä, tietty. Ne oli kyllä suurinpiirtein kaikki tuhottu ekan tunnin aikana. Meillä oli ihan superkivaa, joten oltiin taas ylen tyytyväistä porukkaa. Kun me muutettiin lasten kanssa kaupunkiin, oli Eeli vasta 1v4kk. Eikä Telma ja Aatukaan kovin vanhoja olleet, vasta 4- ja 6-vuotiaita. Että on tässä haastetta riittänyt. Niin monta juttua me ollaan jouduttu skippaamaan ihan vain siksi, että mulla on ollut tunne, ettei silmät ja kädet riitä. Nyt Eelikin on jo sen verran kasvanut, ja rauhoittunut, että oikeastaan kaikki tuntuu helpommalta. Jossain kohtaa pelkkä kaupassakäynti oli täyttä tuskaa, kun Eeli ei suostunut istumaan sen enempää rattaissa kuin ostoskärryissäkään. Vielä edelliskeväänä puhuttiin vasu-keskustelussa Eelin vauhdikkuudesta ja vilkkaudesta. Ja nyt ollaan päästy jo näin pitkälle! Jonkun mielestä tämä kaikki varmaan kuulostaa ihan höpöhöpöhöpinältä, mutta mulle kaikki on ihan todellinen ilonaihe. Oikeesti, kaikki on niin paljon helpompaa nyt, kuin ihan vaikka vaan vuosi sitten. Vauhtia toki piisaa edelleenkin, me kun ei olla mitään maailman tasapaksuinta porukkaa. Nohou, temperamenttia riittää vaikka muille jakaa! Nyt me sentään pystytään touhuamaan jo yhtä sun toista ilman katastrofin elkeitä. Tänäänkin me oltiin kaikki hyvää pataa ja vedettiin yhtä köyttä. Ei lapset tainneet edes keskenään kertaakaan rähistä.

Kun oltiin lähdössä kotiinpäin, Telma huomasi parkkipaikalla samanmerkkisen ja -värisen auton, kuin meidän on. Totesin siihen, että aatelkaa, jos oltaisiinkin vahingossa menty siihen autoon. Muistuipa mieleeni vielä eräs kesälomareissu, jolloin mä ihan oikeesti olin tunkemassa väärään autoon. Asuntoautoon. Me oltiin kesälomareissulla ja meillä oli ex-appivanhempien asuntoauto lainassa. Tästä reissusta siis on jo aikaa useampikin vuosi. Oltiin kaupassa ja mä lähdin edeltä kiikuttamaan ruokatarvikkeita jääkaappiin. Nitkuttelin avainta lukossa ja pärisin itekseni, kun lukko ei auennut. Oli se ennenkin reistaillut, mutta en mä muistanut, että se niin hankala olisi ollut. Yhtäkkiä mun selän takaa kuului sihinää: "Mitä helvettiä sä siihen autoon sisälle yrität???" Luoja, mä todella olin tunkemassa tunkeutumassa väärään asuntoautoon. Silloin hävetti, nyt jo naurattaa. Ja niin nauratti lapsiakin, kun mä jutun niille kerroin.

Eilen me haettiin olkkariin uusi sisustuselementti... oikeen hivelee mun silmääni. Mut ei auta, nyt tuli pakkorako. Samanlaiset sai myös Telma ja Aatu huoneisiinsa. Ei täällä kivitalon pahkurassa meinaa henki kulkea.

Eiks oo kaunis???!!!!

Jaahas, tais tulla kehuttua liikaa, heti alkoi iltahulluus. Hyvämielinen, mutta myös kovaääninen. Kohta iltapuuhiin ja huomenna taas töihin lepuuttamaan korvia. Niin, ja hikoilemaan valkeassa univormussa. Ah.



JÄLKIPLÄJÄYS: Pakko vielä mainita eräs hulvaton tapahtuma liittyen lapsen logiikkaan. Jossain kohtaa Eeli kyllästyi uimiseen, heitti uikkarit viltille, kaivoi vaatteet korista ja paineli kohti pukukoppeja. Molemmat sattui olemaan varattuina ja siinä se sitten tönötti peffa paljaana vuoroaan. Kun mä sanoin, että se voi myös pukea vaatteet siinä viltillä, tuo totes mulle tomerasti: "Emmää voi! Mun pitää mennä pukukoppiin, ku muuten kaikki näkee mun pyllyn!!!!"