4vee

Pieni poika suppusuu

Eelihän se siinä, kukas muu

Kynttilöitä puhaltaa

posket somat pullollaan

On kakussa jo neljä kynttilää

mua ohjeisti pikku-mussukka tää:

"Sit teijän pitää mulle laulaa

ja sit mul pitää kans taputtaa!"

Oikeesti Eelillä oli synttärit jo 5.7. mutta eilen me juhlittiin sankaria vähän suuremmalla porukalla. Pisin viikkoa herra Taikinamestari auttoi äitiä leipomusten kanssa... liekö yhdessäkään piirakassa koskaan ollut yhtä hyvin (lue: kauan ja hartaasti) veivattua muropohjaa. Viimeinen vieras saapui viideltä ja sitten me käytiin herkkujen kimppuun. Eeli esitti vieraille yhden jos toisenkin laulun ja tunnelma oli katossa. Mitä nyt Aatu kiukutteli, kun ei päässyt ulos. Perussetti. Kun oltiin juotu kahvit, alkoi tapahtua. Vaikka olkkarissa oli porukkaa lähes kuin pipoa, kukaan ei ehtinyt huomata mitä lopulta ihan oikeesti tapahtui. Niin tai näin, lopputuloksena oli iso itku ja verta valuva vekki Eelin ohimolla. Verta haava ei pitkään valuttanut, mutta oli sen verran auki ja liki silmäkulmaa, että mä päätin pelata varman päälle. Vieraat jäi pitämään seuraa toisilleen, kun me lähdettiin paikattavaksi. Onneksi Aatun kummisetä lupas lähteä kuskaamaan meitä. Tikkejä ei tarvittu, selvittiin liimalla. Huhhahheijakkaa. Mehiläisessä jouduttiin jonkun tovin odottelemaan kirurgia ja sen aikaa Eeli viihdytti hoitajaa ja mua toimenpidehuoneessa.. "Mä yritin hypätä sohvapöydältä sänkyyn. Mut ei se ihan onnistunu." Niinpä niin. Muistipa Eeli mainita myös sen, että jos meillä haisee pahalle, niin mami (mun isoäitini) voi kuolla. Mä sitten tarkensin, että mun isoäidilläni on paha astma ja käskin Telmaa lakkaamaan kynnet hyvissä ajoin, että ehditään tuulettaa kämppä. Ettei mami saa astmakohtausta. Saatoin ehkä mainita jotain sairaalasta. Eeli teki mitä ilmeisimmin asiasta omat päätelmänsä. Eeli myös esitti hoitajalle Johanna Kurkelan Sun särkyä anna mä en. Ja Tuiki tuiki tähtönen. Kertoili mitä oli vierailta saanut, kertoi kuumimmat juorut tarhakavereista. Totespa vielä käyneensä kerran aikaisemminkin päivystyksessä. "Mut sillon ei käyny näin pahasti, mä sain vaan sähköiskun." Kun me puoltoista tuntia myöhemmin palattiin takas kotio, oli pelipaikalla vielä mun isoäitini, sekä Aatun kummitäti, joka jäi katsomaan Telman ja Aatun perään. Anni oli laittanut tiskit koneeseen ja tarjoilut takas kylmään. Olin melkosen kiitollinen, kuten kuvitella saattaa. No, ehdittiin me sentään kahvit juoda. Tarjoilu näytti tekevän kauppansa ja kaikilla oli sen ekan tunnin kivaa. Oli ne vieraat vissiin ihan kivasti keskenäänkin pärjänneet. 

Semmosta jälleen. Kuten kertaalleen jo toisaallakin todettu, meillä juhlakin on yhtä arkea... Onneks loppu hyvin, kaikki hyvin ja sankari oli jo lekurilla oma ittensä.