Kun kaaos katosi...

Jokunen aika sitten mä vastasin haasteeseen, jossa tarkoituksena oli esitellä kotosta sellaisena, jolloin sitä ei ole siistitty blogikuvia varten. Muistanette meillä vallinneen kaaoksen. Jos ette, voitte virkistää muistianne täällä. Joo, eikö oo karseeta??? Mulla meinas ihan totaalisesti palaa käpy. Ja palohan se lopulta. Mun oli pakko ryhtyä tuumasta toimeen ja kuten viime postissa mainitsin, tuntui todella hyvältä pistää kunnolla tuulemaan. Mä olen ainakin jollain tapaa järjestyksen ihminen ja mulla menee aivot ihan solmuun sotkun keskellä. Ensin kyytiä todella sai rojut mukulitten kammareissa ja sitten mä innostuin muutenkin hääräämään yhtä sun toista. Kun poikien huone sai niistä pappan verhoista ja solmutaulusta uutta väriä, innostuin mä entraamaan muitakin kohteita. Telma sai pappan vanhan yöpöydän, jonka mä maalasin valkoiseksi ja siitä maalipurkista riitti, luojalle kiitos, väriä myös vessan pyyhenaulakkoon, joka oli aivan hirveä puunvärinen laudankappale metallivänkyröineen. Nyt kelpaa istua pytyllä ja ihailla uutta naulakkoa ;) Vaatehuoneestakin löytää nykyään jotain ja eteisessä ei naulakon kohdalla tartte enää käskeä vieraiden sulkea silmiä...

Vähän mun tuli mojuttua pientä uuttakin. Viime viikonloppuna lähdin hakemaan maalia sitä Telman yöpöytää varten ja lopulta mä lähdin maalikaupasta mukanani saippuapumppupullo tiskiaineelle, uusi kuramatto pikku-eteiseen ja poikien huoneeseen löysin maailman suloisimman lelusäkin ja pienen puisen purjeveneen. Hupsistarallaa. Meidän koti ei ole vimpan päälle eikä täällä kaikki ole viimeisintä huutoa, mutta täällä meidän on hyvä olla. Matkan varrella mulle on kertynyt hurja määrä pientä esineistöä ja huonekaluja, jotka merkitsevät mulle äärimmäisen paljon. Oikeastaan, lähestulkoon kaikella täällä on jonkunlainen tarina. Täällä on niin paljon mun äidin vanhaa ja isän tekemää, on muistoja oman elämän varrelta. Oi, niistä vois tehdä oman postauksen.

Tässä nyt sitä todistusaineistoa siitä, että kyllä me oikeesti ollaan ihan sisäsiistiä lössiä...

Kamala keittiö. Jota mä olen naamioinut suloisemmaksi isäni kahvimmyllyllä

 sekä mun äidin ja mummini sattumoisin samanlaisilla piparipurkeilla.

Kuulkaa, ton lipaston luukun päällä on vaihdettu mun ja siskoni vaipat.

Se on aika vanha.

Ja sitten siinä tietty vaihdettiin myös mun lasten vaipat.

Tottakai.

 Tämä kirjahylly oli joskus musta, oikein oikein kasaria. Äiti ja isä sen on tainnut ostaa,

kun mä olin pieni. Siin oli oikeen vitriinikin. Isukki sitä mulle sitten vähän tuunas.

Äitin vanha lipasto
Family <3

Rinsessan valtakunta
Kysyin aikanaa isältäni, josko tuo vois tehdä Telmalle kirjoituspöydän, kun
en raskinut ostaa sellaista, jonka MÄ halusin. Tällainen kompleksi siitä sitten syntyi.
Ikeasta ois ehkä kuitenkin saanut halvemmalla. Ehkä.

 (Ja ei, meillä ei vietä lattiat...

Kuvaajalla tais olla enemmän intoa kuin sihtauskykyä.)

No, se mun isän vanha yöpöytä ja äitin vanha pöytälamppu.

Nyt ne on Telmalla.

Poikien huoneen vallan uusi ilme inspired by pappan tekemä solmutaulu

<3

Ei roiku enää suihkuverho. JIHAA!

Vink.

Semmonen siitä tuli.

Suunnatkaa katseenne hattuhyllyyn ;)

 Ja partsikin on vielä hetkeksi puhkeemassa kukkaan.

(At least I hope so. Jos mä muistan kastella näitä...)

Nyt me lähdetään markkinoille!

Mä pyydän voimaa. Ja kärsivällisyyttä.