Juhannuksen kunniaksi hulvattomuuksia lasten, ja välillä mutsinkin suusta, silvuplee...
3/2011
"Viime viikolla meillä oli jälleen lapsivieraita äitinsä kera kylässä ja kun mun omat jälkeläiseni olivat nostaneet volyymiaan aste asteelta korviahuumaavammaksi, mä lopulta totesin, että nyt vähän hiljempaa, kun en kuule edes omia ajatuksiani enää. Siihen tää toinen äippä totes, että hän oli kerran todennut saman (ääneen hänkin) ja saanut välittömästi kritiikkiä, kun hänen pieni poikansa (3 vee) oli todennut, että ei niissä mitään kuulemista edes ole."
4/2011
"Johtuu vissiin tästä lenssusta, et on senat sakasin vähä yhdel sun toisel. Aatu on alkanut lutraa veskis veden kanssa, joten ollaan nyt hetkellisesti sovittu, ettei se saa yksin pestä käsiään. Mä kun olen just tasan niin pitkäjännitteinen, kun olen ja musta on ihan järjetöntä ajantuhlausta (etenkin nälkäisenä, jota mä just sillä hetkellä satuin olemaan..) seistä tönöttää siinä kyttäämässä, että arvon herra nyt virauttais ne kätensä. Hoputin Aatua lavuaarin edessä ja sanoin sille: "Nonii, kiipee ny siihe jakkaralle. Noi, nonnii. NONII, otat nyt sitä saippuaa ja syöt kätes!!" Ahhahahahah. Syöt kätes.. Seuraavaks, ku se kävi huussin puolel, hoputin sitä taas käsipesulle. Aatu vissiin käsitti, että hoputin sitä ulos vessasta ja sanoi: "Emmää viäl voi mennä, ku emmää viäl kessy päsii!" Hati (aka Miro, se maailman paras siskonpoika 2vee) taas oli Annin hakiessa sitä päiväkodista esitellyt paitaansa, jossa oli Pikku Myy ja Muumipeikko. Hyvän tovin se oli siinä hokenut: "Muumipeikko, Pikku Muu.. Pikku Muu, Pikku Muu.. Muumipeikko, Pikku Muu.." Anni oli alkanut pukea Hatille ulkovaatteita ja hoitaja oli vieressä heipannut Hatia, joka oli kattellut toiseen suuntaan. Salamannopeasti Hati oli kääntänyt katseensa hoitajaa kohti ja huudahtanut: "PIKKUPEIKKO!" Aijaijaijai, jäätiin eilen iltamyöhällä Annin kanssa luurissa suustamme kiinni ja väsyneitä kun oltiin, naurettiin tota ihan kohtuu pitkään. Ehkä se ei nyt tässä ihan samoin tavoin aukee, mut ai että! Me hirnuttiin sitä illalla varmaan vartti!! Aamulla Aatu lauleskeli aamupalapöydässä ja mun piti ikäänkuin käskeä Aatua keskittymään siihen viiliinsä. Vähän se katto mua kieroon, kun sanoin sille: "No nii, sit riittää hetkeks. Kato, ruokapöydäs ei syödä, vaan lauletaan!""
"Se on kuulkaa homma ny silviisii, et vimppoi viedään! Perjantaina lähdetään kotti kokkoma rottii. Niin on taas melkeen kaks viikkoo hurahtanut, et ihan hirvittää. Käväistiin Kittilän keskustassa ja jotain siinä tuli puhetta, että kuinka liki Rovaniemi on. Lapsilla on ollut päällä tietty kuumeinen Joulupukin metsästys ja kun Telma kuuli sanan "Rovanniemi" (vähän väärin kylläkin, kuten kohta tulette huomaamaan..) se totes: "No, jos se Romania on täs lähel, ni kyl se Joulupukki sit on ihan täs jossai lähel, ku se pukin paja kert on siäl Romanias." Rovaniemi-Romania.. hmmm.. no joo, melkeen sama. Puhetta tietysti on ollut myös siitä, kuinka Joulupukki pitää nyt pientä lepoa rankan joulu-rupeaman jäljiltä. Telma sit meinas, että voitais kirjoittaa Joulupukille kirje, jotta se piristyis ja sais taas uutta puhtia. Lopulta se tuli siihen tulokseen, että tekstiviesti menee kummiski nopeemmin perille ja siinä mä sitten näpyttelin viestiä, kun Telma vieressä saneli, että mitä sille pukille kirjotetaan. Kun viesti oli valmis, opetteli Telma sukunimeään. Tai siis pikemminkin sanomaan "F". Se ei olekaan mikään ihan helppo nakki, mutta äkkiä se sen oppi, ku hetken sitä jankkas ja tankkas. Aatu vierestä kehasi, että hän kyl "ossaa sanno vaiks mitä". Telma kysyi, et osaaks sanoo F? Mä käskin Aatun sanoa "Faarao" ja sitten Aatu innokkaana, ylväänä, ehkä jopa aavistuksen juhlallisesti sanoi: "Waalao.""
5/2011
"Takas tähän hetkeen. Tai siis takas alkuiltaan. Kun oltiin saatu asiat hoidettua, haettiin isommat murut mummilasta ja suunnattiin kohti Myllyy. Siel me treffattiin Outi, SE Eelin kummitäti Outi. Outi piffas lapsille palan lohipiirakkaa puokkiin ja pullollisen LÄHDEVETTÄ, senkin puokkiin. Mä olin vahvasti sitä mieltä, että ihan hanavesi ois kyl ollu fine, mut Outi halus piffaa LÄHDEVETTÄ, eli mä annoin Outin piffaa LÄHDEVETTÄ. (Ja sen lohipiirakan palan, joka makso 5e + risat.) Telma nautti ihan ookoosti oman osansa, Aatu sen sijaan kaatoi lasinsa ja sen mukana sen LÄHDEVETENSÄ ja pudotti sen piirakanpalasensa (tai ainakin valtaosan siitä) lattialle. Niin. Syötyään lapset meni viereiseen liukumäkeen liukumaan ja me juteltiin Outin kans tyttöjen juttuja. Kotvan kuluttua Telma tuli sanomaan, että Aatu haukkuu niitä muita lapsia nuijapäiksi. Arvatkaa, jotta hävettikö? Taas. (To-DELLAkin) Kiekasin tietty Aatun heti vek sieltä ja pidin sille pienen saarnan siitä, että muita ei saa haukkua. Jotain se selitti, että kun hän ei tykännyt niistä ja jaadi jaadi jaadi. Kerroin sille mielipiteeni myös siitä asiasta. Tovin mä pidin sitä jäähyllä ja päästin sen sit takas. Otti onneks poika opikseen. Ainakin tällä erää. Kotona, kun oltiin suihkussa, kysyin vielä, että oliko jommallakummalla jotain sydämellä, kun käytös oli molemmilla ollut nyt jo toista päivää tavallistakin...touhukkaampaa.. Mä tarkoitin ihan yleisesti, mutta Aatu luuli mun viittaavan siihen nuijapää-juttuun ja sano: "Mutku ne OLI nuijapäitä." Aattelin, et kiva.. ARGH. Kysyin, että mistä se edes on kuullut koko nimityksen, kun se ei oo alkuunkaan kivan kuulonen. Telma kertoi, että jossain lastenohjelmassa oli ollut nuijapäitä, siis niinku sammakon vauvoja ja veikkas Aatun kuulleen sen siitä. Aatun silmät kirkastu oitis ja se sanoi: "Ai jaa, nuijapäät on siis sammakoi. No nii, kato mää sit vaan leikkisin, et ne muut lapset oli sammakoi!" Hmmmm...."
"Aatu: "Tykääks sää, ku sää oot nainen? Mää tykään, ku mää oon miäs!" Mua nauratti. No, itku pitkästä ilosta jne.. Kotvan kuluttua mä liukastuin Eelin leikkimattoon (Eeli oli sitterissä, ei lattialla. Thank God.) ja pyllähdin perseelleni. Kyllä. Vedin oikeen kunnon lipat. Ja Aatulla oli hauskaa. Ennen, ku Aatua alkoi "naulattaa ihan hilveesti", se kuitenki varmisti: "Ai, kaaluiks sää vai?""
"Se on kuulkaa homma ny silviisii, et vimppoi viedään! Perjantaina lähdetään kotti kokkoma rottii. Niin on taas melkeen kaks viikkoo hurahtanut, et ihan hirvittää. Käväistiin Kittilän keskustassa ja jotain siinä tuli puhetta, että kuinka liki Rovaniemi on. Lapsilla on ollut päällä tietty kuumeinen Joulupukin metsästys ja kun Telma kuuli sanan "Rovanniemi" (vähän väärin kylläkin, kuten kohta tulette huomaamaan..) se totes: "No, jos se Romania on täs lähel, ni kyl se Joulupukki sit on ihan täs jossai lähel, ku se pukin paja kert on siäl Romanias." Rovaniemi-Romania.. hmmm.. no joo, melkeen sama. Puhetta tietysti on ollut myös siitä, kuinka Joulupukki pitää nyt pientä lepoa rankan joulu-rupeaman jäljiltä. Telma sit meinas, että voitais kirjoittaa Joulupukille kirje, jotta se piristyis ja sais taas uutta puhtia. Lopulta se tuli siihen tulokseen, että tekstiviesti menee kummiski nopeemmin perille ja siinä mä sitten näpyttelin viestiä, kun Telma vieressä saneli, että mitä sille pukille kirjotetaan. Kun viesti oli valmis, opetteli Telma sukunimeään. Tai siis pikemminkin sanomaan "F". Se ei olekaan mikään ihan helppo nakki, mutta äkkiä se sen oppi, ku hetken sitä jankkas ja tankkas. Aatu vierestä kehasi, että hän kyl "ossaa sanno vaiks mitä". Telma kysyi, et osaaks sanoo F? Mä käskin Aatun sanoa "Faarao" ja sitten Aatu innokkaana, ylväänä, ehkä jopa aavistuksen juhlallisesti sanoi: "Waalao.""
5/2011
"Takas tähän hetkeen. Tai siis takas alkuiltaan. Kun oltiin saatu asiat hoidettua, haettiin isommat murut mummilasta ja suunnattiin kohti Myllyy. Siel me treffattiin Outi, SE Eelin kummitäti Outi. Outi piffas lapsille palan lohipiirakkaa puokkiin ja pullollisen LÄHDEVETTÄ, senkin puokkiin. Mä olin vahvasti sitä mieltä, että ihan hanavesi ois kyl ollu fine, mut Outi halus piffaa LÄHDEVETTÄ, eli mä annoin Outin piffaa LÄHDEVETTÄ. (Ja sen lohipiirakan palan, joka makso 5e + risat.) Telma nautti ihan ookoosti oman osansa, Aatu sen sijaan kaatoi lasinsa ja sen mukana sen LÄHDEVETENSÄ ja pudotti sen piirakanpalasensa (tai ainakin valtaosan siitä) lattialle. Niin. Syötyään lapset meni viereiseen liukumäkeen liukumaan ja me juteltiin Outin kans tyttöjen juttuja. Kotvan kuluttua Telma tuli sanomaan, että Aatu haukkuu niitä muita lapsia nuijapäiksi. Arvatkaa, jotta hävettikö? Taas. (To-DELLAkin) Kiekasin tietty Aatun heti vek sieltä ja pidin sille pienen saarnan siitä, että muita ei saa haukkua. Jotain se selitti, että kun hän ei tykännyt niistä ja jaadi jaadi jaadi. Kerroin sille mielipiteeni myös siitä asiasta. Tovin mä pidin sitä jäähyllä ja päästin sen sit takas. Otti onneks poika opikseen. Ainakin tällä erää. Kotona, kun oltiin suihkussa, kysyin vielä, että oliko jommallakummalla jotain sydämellä, kun käytös oli molemmilla ollut nyt jo toista päivää tavallistakin...touhukkaampaa.. Mä tarkoitin ihan yleisesti, mutta Aatu luuli mun viittaavan siihen nuijapää-juttuun ja sano: "Mutku ne OLI nuijapäitä." Aattelin, et kiva.. ARGH. Kysyin, että mistä se edes on kuullut koko nimityksen, kun se ei oo alkuunkaan kivan kuulonen. Telma kertoi, että jossain lastenohjelmassa oli ollut nuijapäitä, siis niinku sammakon vauvoja ja veikkas Aatun kuulleen sen siitä. Aatun silmät kirkastu oitis ja se sanoi: "Ai jaa, nuijapäät on siis sammakoi. No nii, kato mää sit vaan leikkisin, et ne muut lapset oli sammakoi!" Hmmmm...."
"Aatu: "Tykääks sää, ku sää oot nainen? Mää tykään, ku mää oon miäs!" Mua nauratti. No, itku pitkästä ilosta jne.. Kotvan kuluttua mä liukastuin Eelin leikkimattoon (Eeli oli sitterissä, ei lattialla. Thank God.) ja pyllähdin perseelleni. Kyllä. Vedin oikeen kunnon lipat. Ja Aatulla oli hauskaa. Ennen, ku Aatua alkoi "naulattaa ihan hilveesti", se kuitenki varmisti: "Ai, kaaluiks sää vai?""
Sattumaa vai mitä, mutta tänä aamuna kahlasin läpi kolme vuotta sitten aloittamani ensimmäisen blogini joka nyttemmin on jäänyt täysin päivittämättä! Jokatapauksessa hyvää juhannusta! 😊
VastaaPoistaHauska yhteensattuma! Musta on välillä kiva lukea vanhoja juttuja, nytkin oli hauska köljätä noita kolmen vuoden takaisia :) Kiitos kiitos!
Poista