Töihin MARS!

Sorvin äärelle kävi siis loman jäljiltä tänään tieni mun. Ja lomaltahan ei koskaan kuulu palata työmaalle tyhjin käsin... Minäpä se sitten kiikutin työtovereille kuppikakkuja. Eikö ollutkin todellinen jymy-ylläri??!! Työtoveritkin olivat varmaan ihan äärimmäisen, äärimmäisen, äärimmäisen yllättyneitä. No, ainakin ne vaikutti (jälleen kerran) ilahtuneilta. Arvosanaksi tuli "taivaallinen". Pakko toki itsekin todeta, että näistä mun kokeiluistani nämä oli parhaimman makusia. Makoisia, muttei liian ällömakeita. Ja se ikivanha mokkapala-taikina suklaarouheella (ja extravoipläjäyksellä) höystettynä kaikessa yksinkertaisuudessaan on vaan kaikkein paras. Mun on tullut tehtyä useamman kerran mansikanmakuista kuorrutetta, mutta tällä kertaa halusin valkoisen kuorrutteen ja muutenkin vaniljainen maku houkutti enemmän. Kyllä vaihtelu vaan virkistää.

Suklaiset muffinsit

1,5 dl sokeria

2 kananmunaa

2,5 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

2 rkl kaakaojauhetta (leivonta)

2 tl vaniljasokeria

1 dl maitoa

125g voita

100g maitosuklaata

Sulata voi, anna jäähtyä. Vaahdota munat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet ja lisää munasokeri-vaahtoon vuorotellen maidon kanssa. Lisää voisula. Rouhi suklaa, lisää taikinaan. (Tällä taikinamäärällä tulee 12 isoa, n. 17-18 pienempää muffinsia.) Paista uunin keskitasolla 200 asteessa n. 10-15 min.

Kuorrute

2dl kuohukermaa

4 rkl tomusokeria

vaniljasokeria maun mukaan

Vatkaa kuohkeaksi.

Kannattaa tehdä vähintäänkin kaksinkertaisena. Jos haluaa runsaan kuorrutteen, kolminkertaisena. Mansikanmaun (ja vaaleanpunertavan kuorruteen) saa käyttämällä mansikanmakuista tomusokeria.

Myös noita koristeena käyttämiäni namusia tytöt kehaisivat. Niissä maistuikin ihanasti vadelma. (Mä muuten unohdin mainita, että karkit on kovia. Onneksi mun armas työkaverini selvisi hampaan irtoamisen sijaan pelkällä hämmennyksellä...) Kaiken lisäksi tuo karkkien pinkki reunus oli vaihteen vuoksi ottanut nokkiinsa kosteudesta ja alkanut valua. Oppia siis ikä kaikki. Montakohan kertaa mun pitää mokata noiden koristusteni kanssa, ennen kuin mä opin...