Mä siis menin. Metsään. Kävin jo keväällä koulutuksen, jossa teemana oli elämysten antaminen ikäihmisille. Luovempi aihe oli kertakaikkisen kivaa vastapainoa kaikelle sille teoreettisemmalle lisäopille. Kotiläksyksi sain kasata taideboxin. Ideana oli kasata kurssilta saatuun laatikkoon jotakin, jota voisi hyödyntää kentällä. Jotain, jolla voisi saada aikaan niitä elämyksiä. Tuoda mieleen muistoja. Tuoksuilla tai ihan vain katsomalla ja koskemalla. Laatikon mukana tuli kysymyksiä, joiden pohjalta herättää keskustelua valitun aiheen tiimoilta ja miksei sen ohikin. Piti valita taidekuva/kortti, jonka ympärille ideaa rakentaa. Mä valitsin talvisen maisemakortin, joka ei lopulta sytyttänyt mua yhtään. Päätin ottaa sittenkin meri-teeman. No joo. Ideat loppui aiheen synnyttyä. Mulla oli koko kesän totaaliblokki, vaikka yleensä vedän kunnon huumat kaikesta tällaisesta. Viime viikolla meidän naapurin täti opasti mut ja Eelin läheisestä metsästä löytyvälle pienelle lammelle. (Oli kaarnalaivat mukana ja kaikki...) Siitä se ajatus sitten lähti. Ja jalostui. Metsässä mä sain idean rakentaa boxini metsän ja syksyn ympärille. Piti kerätä laatikkoon käpyjä, lehtiä, risuja... Lopulta mä teinkin metsän. Pienen metsän. Siitä tuli ihan söpö. Ja arvatkaa miten ihana tuoksu sieltä metsästä tulvahtaa, kun avaa kannen. Kuvan mä löysin omasta valokuva-albumista, maisema joltakin meidän muinaiselta kesälomareissulta. Päällystin kuvan kontaktimuovilla ja kiinnitin sinitarralla kanteen. Muut kannen "koristukset" kiinnitin kuumaliimalla. Kannen sisäpuolelle kiinnitin kysymyslapun niinikään sinitarralla, että senkin voi halutessa irroittaa. Kaikki metsän kasvit ovat irrallisia, että niitä voi tuoksutella ja tutkistella tarkemmin yksitellen. Pohjan tein, kuten kuvasta näkyy... sammaleesta.
Aatu oli ihan innoissaan nähtyään mun pikku-metsäni. Tästä siis tuli mieleeni, että miksei jotain vastaavaa vois kyhätä lastenkin kanssa. Tai ihan muuten vaan omaksi iloksi. (Olkkarin koristeeksi pienen pieni metsä.) (Ah. Hah. Haa.) Hauska nähdä kuinka nopeesti ja miten mun metsäni kuivaa ja käpertyy. Idean toimivuus siis sinällään vielä auki. Koitin valita pääasiallisesti sellaista materiaalia, joka ei kuivahtaessaan kovasti muuttais muotoaan ja ulkonäköään. Toivomme parasta, pelkäämme nahistumista.
Mettään menen toistekin.
Siel oli letkeetä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti